Köyhän naisen keittiöremontti osa 2

Tällä viikolla on vietelty talvilomaa. Kovin talvista ei kyllä ole... Ennemminkin kevätfiilis. Ihanaa, lämpenee. :) Tuntuu että itsekin alkaa taas herätä eloon kun aamuisin ei ole enää säkkipimeää ja luntakaan ei enää juuri näy. Lasten kans on pidetty sauna- ja leffailtaa ja käyty touhutalossa. Isot ovat päässeet tätinsä kanssa uimaan ja pienet mun kanssa kahvilaan ja kirjastoon. Nyt kaikki tytöt mummulassa yökylässä, Jumbekin oli siellä eilisen päivän. Eli kivaa puuhaa on lomalle riittänyt. Ei tarvita suurensuuria budjetteja ja kaukaisia lomakohteita, kun mukavaa tekemistä löytyy myös kotoa ja lähiympäristöstä. :)

Eilen kun lapset olivat mummuloimassa, oli taas mahdollisuus jatkaa keittiön pientä pintaremonttia. Keittiön alakaappien lähtötilanne oli tällainen (kulma- ja allaskaapista poistettu jo kahvat):

Eilisen askartelun jälkeen näyttää tältä:

Oon niin tyytyväinen. Vetimet kun saa vielä asemiin, niin kyllä tulee hyvä. Kolme vihreää kaapinovea on vielä jäljellä, kuvakulman oikealla puolella on jääkaappi, pikkuinen tason pätkä ja ne kolme kaappia. Ehkä viikonloppuna pääsen niiden kimppuun. Tai viimeistään ensi viikolla kun Äijällä on taas töistä vapaata. :) Tasoille olisi myös tarkoitus laittaa puujäljitelmäkuvioista dc-fixiä, ja ehkä jotain pientä upliftingiä myös jossain vaiheessa välitilan laatoitukseen... ;)

Eilen nappasin kaupasta mukaan keväistä piristystä eteiseen. 

Helmikuun viimeistä viedään! Mukavaa päivää itse kullekin! 

❤: Suvi

Köyhän naisen keittiöremontti osa1

Suunnitelmissa on ollut talon ostamisesta asti tehdä pientä muutosta keittiöön. 10kk ollaan tässä nyt asusteltu, olin ajatellut että kuukausien aikana olisi saanut paaaaljon enemmän aikaiseksi... mutta kummasti tämä arki vaan imee aikaa ja energiaa ettei meinaa ehtiä remppaprojekteja duunailemaan. Noo, hiljaa hyvä tulee. :)

Mihinkään varsinaiseen keittiöremonttiin ei ole tällä haavaa varaa, ja muutenkin keittiö on ihan ok-kunnossa, eli mitään huutavaa tarvetta isommalle remontille ei ole. Mutta keittiön värimaailma pitäisi saada päivitettyä vastaamaan paremmin omia makumieltymyksiä. Olin ajatellut maalata kaapinovet, mutta päädyin lopulta kuitenkin muovittamaan ne. Monessa blogissa näkyi olevan onnistuneita keittiöfixauksia. :) Kävin siis hakemassa paikallisesta Värisilmä Sandkvistista  d-c-fix kontaktimuovia ja muuta tarpeellista ja Kodin Terrasta vetimiä.

Työvälineet sai nostaa esille kun Äijä ja lapset hipsivät pois edestä anopin hoiviin.

Kerrankin kotona oli hiljaista, joten oli mukava laittaa mieluista musiikkia soimaan. Sujui hommat jouhevammin. Välillä piti kyllä kuunnella jääkiekko-ottelu... ;)

Tässä oli keittiön yläkaappien lähtötilanne.

Jokusen tunnin huhkimisen jälkeen näyttää tältä.

Aika kiva muutos jo nyt. Ainakin omasta mielestä. Vaikka on se melkoista askartelua tuon kontaktimuovin kanssa. Saas nähdä milloin ehdin käydä alakaappien ja tasojen kimppuun. Vetimien laittamisen jätän suosiolla Äijälle. Niitä varten pitää nimittäin porata uusia reikiä oviin, sillä kahvat ovat eri kokoiset kuin vanhat. Ja asennetaan suoraan, eikä entisten tapaan vinottain. ;)

Leppoisaa lauantai-iltaa!

❤: Suvi

Kuvakeskiviikko: Pieni penkkiurheilija

Jee! Hyvä Suomi!

Tee-se-itse muovailuvaha

Lapset saivat joululahjaksi muovailuvahaa, joka harmillisesti kuivui käyttökelvottomaksi muutaman leikkikerran jälkeen. Paketissa oli kuitenkin mukana paljon muovailuvahaleikkeihin sopivia välineitä, joten pitäähän niitä päästä käyttämään. :) Sain ystävältäni muovailuvahaohjeen, jota testasin aamupäivällä. Muut aineet löytyy ihan ruokakaupan hyllyltä, alunaa saa apteekista (on edullista). Jauhoina käytin ihan perus vehnäjauhoja, öljynä auringonkukkaöljyä, mikä tahansa perusöljy käynee. Näin ensikokeilemalla tein vain puolet ohjeen määrästä. 

Play doh muovailuvaha

5dl jauhoja 

2dl suolaa

1,5 rkl alunaa

2 rkl öljyä

5 dl kiehuvaa vettä

elintarvikeväriä

Sekoita kuivat aineet. Lisää öljy, kiehuva vesi ja elintarvikeväri. Sekoita massa tasaiseksi ja vaivaa kimmoisaksi. Säilyy tiiviisti pakattuna muutaman kuukauden.

Tässä vaiheessa Mipsa halusi keltaista muovailuvahaa, joten seassa näkyy hieman keltaista. Hetken kuluttua hän vaihtoi mielipidettä ja halusikin vihreää. No, sinivihreää siitä tuli, koska vähän humpsahti sinistä runsaasti sekaan. :D Sekoittelin aluksi lusikalla ja sitten vaivasin käsin. Nopeasti tuli valmista.

Prismasta löytyi Confetti oy:n pastavärejä. Punaista ei silloin ollut, joten ostin jonkun toisen firman nestemäistä väriä, sitä kokeilen seuraavalla kerralla. Tekovaiheessa jos pastaväriä osuu suoraan iholle, se värjää aika mukavasti... (Saa nähdä milloin lähtee käsistä irti. :P) Mutta valmis muovailuvaha ei värjännyt käsiä eikä alustoja.

Ilo oli suuri kun pääsi taas muovailemaan. Vaha on oikein mukavan tuntuista käsiin ja helposti muovailtavaa. Ei kuulemma pitäisi myöskään kovettua säilytyksessä. Ajattelin kokeilla seuraavaksi sitä punaista ja tiputtaa öljyn sekaan pari tippaa eteeristä öljyä, niin tulee hyväntuoksuistakin muovailuvahasta. :)

Mukavaa maanantaita!

❤: Suvi

Hyvää ystävänpäivää!

Tänään on juhlistettu ystävänpäivää. ❤ Askartelin eilen perheelleni pienet yllärit. Äijälle suklaalevy ja kortti, muksuille kartonkisydämeen liimatut tikkarit.

Juhlan kunniaksi haettiin myös kaupan paistopisteestä dallaspullia, ai että oli hyvää.

Rakastan juhlapäiviä ja tykkään värkätä muistamisia läheisille ja ystäville. Kaikille ei pysty laittaa, koska meillä on ihanan iso joukko läheisiä,  mutta aina muutamalle ystävälle tapaan viedä jotain pientä kivaa tai lähettää kortin. 

Tämänvuotisen idean sain kun löysin sisustusliikkeestä suloisia pieniä lasipurkkeja. Pesin purkit hyvin ja laitoin sisään hunajaa. Osa ostamastani hunajasta oli vähän kiteistä, purkkiinlaiton jälkeen lämmitin purkkia lämpimällä vedellä, hunaja asettui sievemmin purnukkaan.

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua"...paitsi ystäviä..."

Hunajan kaveriksi ostin kamomillateetä. Löysin kaupasta kimalletarraa, josta leikkasin sydämiä pussilappujen koristeiksi. 

Tällaiset ystävänpäiväterveiset niistä tuli. :)

Oikein lämmin ystävänpäiväntoivotus kaikille lukijoille! ❤ Mukavaa alkavaa viikonloppua! ❤

❤: Suvi

Kalaa ja herkkuiltapalaa

Tein pitkästä aikaa uunilohta muusin kera. Jaettiin työt siten, että Äijä ja Mipsa hoitivat perunateatterin ja minä hoidin kalapuolen. 3-vuotiaskin osaa jo hienosti kuoria perunoita. Mipsa valitsee aina "palhaan kuolimaveitsen", eli Tupperwaren vihanneskuorijan, jota on ilmeisesti helpoin käyttää. :)

Meillä on jo sen kokoinen perhe, että ihan mikään pikkusiipale lohta ei riitä saamaan masuja täyteen. Tämänkertainen filee oli 1200g ja se meni kertarykäisyllä, yhtään ei jäänyt tähteeksi. Iso lasinen tai keraaminen vuoka on hakusalla, mutta sen puutteessa valmistin kalan syvällä uunipellillä. Voitelin pellin, viipaloin pohjalle sipulia ja asetin lohifileen viipaleiden päälle. Laitoin mausteeksi sekä tavallista suolaa, että Herbamarea, valkosipulijauhetta, mustapippuria, kuivattua tilliä ja timjamia. Päälle 5dl kuohukermaa. Kermaa olisi saanut olla enemmänkin tai sen olisi voinut lisätä vasta vaikka paistamisen puolivälissä. Tykkäämme hyvin kypsennetystä, jopa ylikypsästä lohesta, joten fisu paistui 175 asteessa jotakuinkin tunnin verran.

Hyvää tuli, kaikille maistui. :)

Jumbekin syö jo ihan ite!

Tässä männäiltana yllätin lapset. Tavallisimpien puuroa-leipää-jogurttia-banaania -vaihtoehtojen sijasta tein iltapalaksi hedelmä-juustotarjottimen. Hintaa neljän lapsen iltapalalle tuli 9€, joten ihan joka ilta ei tällaista ole luvassa, mutta jos ainakin kerran tai pari kuussa pilkkoisi vaihtelevan kattauksen tämänkaltaisia tuoreita herkkuja. Nyt oli tarjolla mangoa, päärynää, vesimelonia, omenaa ja leipäjuustoa. Muksut napsi herkut hyvillä mielin parempiin suihin. :)

Pirteää viikkoa toivotellen,

Suvi

Uusi perheenjäsen

Vuosituhannen alkupuolella menimme Äijän kanssa naimisiin ja hankittiin muutaman vuoden sisällä kolme kissaa. Pari vuotta sitten äkillinen sairaus vei ihanaisen Myy-kisumme ja vuosi sitten jouduimme päästää Tiiti-kissan autuaammille hiirestysmaille. Vuoden verran eleli siis perheen ainoana lemmikkinä  Otto-kolli, pian 12v. Alkoi tuntua siltä, että Otto kaipaa kaveria ja lapsetkin olivat kissanpentua toivoneet... Etsiskelin jonkin aikaa meille sopivaa pentua ja lopulta muutaman mutkan kautta löytyi meille ihana pikkuinen tyttökisu. Perjantaina lähdettiin kissanhakureissulle Pohjois-Pohjanmaalle. Perillä odotti mukava perhe ja ihanainen pentu. Kaikkien hämmästykseksi pentua kutsuttiin jo alkukodissa juuri sillä nimellä, joka meilläkin oli aikomuksena antaa... eli meille siis muutti pikkuinen Nekku.

Tässä ollaan juuri tultu kotiin. Tutustuminen taloon alkoi kissojen ruokailupisteen läheisyydestä pesuhuoneesta. Lapset ovat tosi innoissaan.

Tyttökissalla pitää tietysti olla pienelle tytölle sopiva ruokakuppi..

Hiekkalaatikkokin löytyi ja sen käyttö on sujunut moitteettomasti. 

Menoa ja meininkiä riittää, eikä tasta talosta leikittäjiä puutu. :)

Välillä pitää ottaa pitkiä päiväunia, että jaksaa taas touhuta. Nekku on ominut tämän nojatuolinnurkkauksen suosikkipaikakseen.

Otto on rauhallinen vanha herrasmies ja on antanut Nekun olla hyvin rauhassa. Välillä käynyt katsomassa, mutta ei ole ihan lähikontaktia ottanut, sillä Nekku selvästi pelkää vielä Ottoa. Eiköhän tilanne tästä lämpene ajan kanssa. Nyt illalla jo söivät vierekkäin. :)

Sunnuntaiterveisin Suvi